Lapset viettävät yhä enemmän aikaa ruutujen ääressä sisällä tai valmiiksi rakennetussa kaupunkimaisessa ulkoympäristössä. Tämä globaali trendi on yksi kaupungistumisen seurauksista. Luonnossa liikkuminen on yhä harvemmalle lapselle nautinnollista ja säännöllistä. Lasten luontosuhteen kehittymisessä meillä aikuisilla on iso rooli. Se, kuinka paljon lapsi nauttii luonnossa liikkumisesta ja miten hän kokee luonnon ympärillään, riippuu paljon siitä, miten paljon luonnossa on ollut mahdollista oleskella. Vahvan luontosuhteen syntyminen lapsuudessa kantaa läpi elämän.
Luonnossa liikkumisella on poikkeuksellinen vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Lukuisat tutkimukset osoittavat mm. metsässä säännöllisesti liikkumisen terveysvaikutukset ihmiselle. Raitis ilma, vihreä väri ja puista haihtuvat öljyt vaikuttavat positiivisesti sekä kehoon että mieleen. Liikkuminen metsäympäristössä kehittää motoriikkaa ja tarjoaa lapsille seikkailua ja uuden oppimisen mahdollisuuksia. Luonnon ihmeet eläimineen, kasveineen ja marjoineen ovat elämys jo sellaisenaan. Luonnollisella ympäristöllä on rauhoittava vaikutus; stressi laskee nopeasti metsän tuoksujen, äänien ja maisemien keskellä. Etenkin lapsuudessa altistuminen metsäympäristön bakteereille vahvistaa myös puolustuskykyä. Metsässä oleskelu laskee lasten levottomuutta ja ehkäisee siten häiriökäyttäytymistä.
Koska kaikissa perheissä retkeily, metsissä leikkiminen ja ajan viettäminen eivät ole kovin suuressa roolissa, olisi päiväkodeissa ja kouluissa syytä paikata jokaisen lapsen oikeutta vahvaan luontosuhteeseen ja luonnosta nauttimiseen. Monet päiväkotiryhmät ja koululuokat käyvät säännöllisesti metsäretkillä, mutta sen lisäksi luonto voitaisiin tuoda myös päiväkotien ja koulujen pihoille. Metsäpohjaisen kasvuston ja monimuotoisen luonnon lisääminen lasten ulkoympäristöön monipuolistaa ihon mikrobistoa ja parantaa kehon puolustusjärjestelmää. Pihoilla pitäisi säilyttää alkuperäinen metsäpohja siellä, missä sitä on, tai sinne pitäisi suunnitella siirrettäväksi kunttaa eli siirtovarvikkoa. Näin tulisi tehdä jo rakennusvaiheessa mutta myös piha-alueita remontoitaessa ja kehitettäessä. Lisäksi pihoille pitää saada istutuslaatikoita, joissa lapset voivat oppia kylvämään ja hoitamaan kasveja. Lasten olisi hyvä olla monimuotoisen orgaanisen pintamaan ja kasvillisuuden kanssa päivittäin tekemisissä. Päiväkotien ja koulujen pihat olisikin syytä muuttaa vähintään osin viherpihoiksi. Vahvan luontosuhteen ja kehon puolustusjärjestelmän lisäksi pihat kehittäisivät myös lasten motoriikkaa ja keskittymiskykyä.
Hyvä esimerkki laajasta metsäpohjaisesta piha-alueesta on Vantaan Mårtensdals skola Martinlaaksossa. Sekin on kuitenkin vaarassa alueen kampushankeen suunnitelmien alla. Omamme ja monet muut lapset rakastavat pihaa ja teemmekin parhaamme vaikuttaaksemme kampuksen suunnitelmiin, jotta piha-alue saataisiin mahdollisimman hyvin säästettyä ja jotta lisärakentamisen yhteydessä tuotaisiin vielä entistä enemmän vehreyttä ja rikasta luontoa alueelle. Yhtä lailla haluamme olla mukana edistämässä viherpihojen ja metsäpohjaisen kasvuston lisäämistä kaikkien Vantaan koulujen ja päiväkotien ulkoalueille.
Petra Miessmer
kuntavaaliehdokas, varavaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen, vihr.
Max Mannola
kuntavaaliehdokas, Svenska kommitténin varajäsen ja yleiskaavatoimikunnan varajäsen, vihr.