Mikäli on seurannut Vantaan kaupunkikehitystä kerrostalolähiöissä, on voinut havaita lähimetsien, puistojen ja viherrakenteiden väistyvän pala kerrallaan tiivistyvän kaupunkirakenteen tieltä. Korkeat betonitalot ovat muovanneet aiemmin tuttua maisemaa ja matka lähiluontoon on pidentynyt. Viime aikoina on saatu myös lukea, miten kerrostaloja on ryhdytty kaavoittamaan pientaloaluiden keskelle.
Uusien kerrostalojen huoneistotyyppijakauma noudattaa nykypäivänä lähes aina samaa kaavaa. Yksiöiden osuus on 30 %, kaksioiden 40 % ja loput 30 % on perheasuntoja, joista kuvaavampi termi olisi ”minikolmiot”. Uusien asuntojen keskikoko on tyypillisesti noin 40 kerrosneliötä tai hieman yli. Talo saadaan nousemaan tontille kuin tontille, jos vain naapuritalot, asumisviihtyvyys sekä alueen viherarvot jätetään huomioimatta.
Tiiviin rakentamisen taustalla olevat taloudelliset syyt nousevat harvoin esille. Vantaan maa- ja asuntopoliittisten linjausten mukaan täydennysrakentamista suunnataan tiivistyville keskusta-alueille ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelle, mikä todetaan olevan kaupungin kannalta kustannustehokkain vaihtoehto. Tämä selittyy olemassa olevalla kunnallistekniikalla ja palveluverkolla sekä kalliiden uusinvestointien minimoimisella.
Kaupungin maanmyynti – ja maankäyttösopimustulot ovat sidoksissa kaavoitetun rakennusoikeuden määrään. Mitä enemmän tontteja kaavoitetaan ja tonteille myönnetään rakennusoikeutta, sitä enemmän kaupunki saa tuloja. Kun kaavamääräyksissä ei aseteta ehtoja asuntojen keskikoon tai käytännössä perheasuntojenkaan rakentamisen suhteen, ovat myös sijoittajien ja rakennuttajien tulot turvattu. Voittojen ja kustannustehokkuuden liiallinen tavoittelu johtaa helposti näköalattomaan kaavoitukseen.
Nostetaan esimerkiksi Martinlaaksontie 24:ään suunniteltu täydennysrakentamiskohde. Alue sijaitsee Martinlaaksontien eteläpuolella, joka on pientaloaluetta Raappavuoren metsistä aina Hämeenlinnanväylälle saakka. Nyt asemakaavaan merkitylle puistoalueelle ollaan suunnittelemassa viittä 5-14-kerroksista kerrostaloa sekä autohallia, mikä edellyttää tontilla olevan metsäalueen hävittämistä.
Kaavamuutoksessa todetaan, että pientaloalueeseen jätetään noin 10 metrin suojavyöhyke, minkä takaa kohoaisi heti jopa 5 kerroksiset asuinrakennukset. Kaupunkisuunnittelun ei pitäisi olla tällaista. Jokaista tonttia ei tarvitse aina kaavoittaa ääriään myöten täyteen.
Täydennysrakentamisessa tulisi huomioida paremmin uudisrakennusten sopeutuminen rakennettuun ympäristöön sekä riittävät etäisyydet naapurikiinteistöihin. Lähimetsiä ja puistoja on vaalittava ja viherkäytäviä on säilytettävä myös olemassa olevilla asuinalueilla. Liian tiivis rakentaminen ei saa johtaa kaiken kaupunkiluonnon hävittämiseen. Kustannustehokkuutta on hyvä tavoitella, mutta asukasviihtyvyys ja muut arvot tulisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.
Timo Huhta
Kaupunkitilalautakunnan varajäsen, vihr.